inttileskenä ja morttina

Matkaalkoi, inttileskenä ja morttina. Oltiin ehditty seurustella muutaman viikon ja suhde oli vielä hiukan epävarma, kaikki sanoi että ikävä helpottaa nopeasti, jokainen tuleva sunnuntai on helpompi päästää irti ja kyllä kaikkeen tottuu. Paska puhetta sanon minä, jokainen tuleva sunnuntai oli hankalampi laskea irti, viimoiset päivät olivat tuskaa. Jokainen viikko riideltiin mutta tässä sitä ollaan Vuosi takana, kihloissa ja yhdessä meillä on omakoti!

Mortista tuli jääkäri ja jääkäristä korpraali ja viimoisena päivänä palkittiin vuoden kuljettajaksi! Olen todella ylpeä ja arvostan niitä kaikki kuka sen vuoden siellä jaksaa olla, tiukkaa se tekee suhteelle ja monille muille asioille mutta sotilas pärjää ja kestää :)

Torstai aamuna 18.12.2018 tuli perhoset vatsaan tai... kokonainen eläintarha, ymmärrys siitä että viimoinen aamu kun heräsin inttileskenä teki kohta 18 vuotiaasta naisenalusta kikattavan 5 luokkalaisen juuri ihastuneen pikkutytön.

Lähdettiin 12 ajamaan kohti haminaa, minä ja kaksi kaveria, matka oli hauska ja jännittävä kun laski minuutteja milloin astuu inttipoika reserviin, matkalla eksyttiinkin mutta vihdoin ja viimein kello löi 14.00 Vuoden kuljettaja astui pihalle helvetin porteista ja en tiedä parempaa kun pienet onnenkyyneleet jotka valuivat poskiltani nähdessäni tulevaisuuden ja sen että enää sunnuntaisin se ei palaa takaisin vaan nukkuu sikeästi vierelläni eikä tupansa punkassa!

En vaihtaisi mihinkään, koetteleva kokemus, mutta kyllä se on sen arvoista